tiistai 30. syyskuuta 2014

Kakkuu sulattaan

Eilen lähin sitten sitä kakkuu sulattaan. Piti vaan ensiks mennä tonne Seewaldseelle, sit taas sai toi hulluus yliotteen ja niin sitä tuli polkastua 67 kilometriin pitkin Salzburgin alppeja.
Ekaks mukavasti pyörä tietä Lammer-joen rantaa ja osaks maantietä 16 kilsaa Voglauhun, hienossa kahentois asteen syys säässä.
Ja sitten sitä päästiin itse asiaan, elikkä ylämäkeen. Täällähän toi ylämäki on tosiaan YLÄMÄKI.

Mukavasti mutkitellen asvalttii...
...läpi metsien...
...ja vuorten...
...yhä ylemmäs.
Läpi niittyjen...
...Seewaldseelle.

Seewaldsee, 1078 metrin korkeudessa oleva pieni vuoristo järvi. Toimi ympäristöineen kulissina v2006 Nicolas Cagen leffassa "Season of the witch".
Matkaa tuli reilut kymmene kilsaa ja nousua oli yht.625 korkeusmetrii ja maksimissa käytiin 1095 metris.

Auerhuttellä maistui sitten kylmä olut, matkaa on takana kaks tuntii.

Ja sitten nopee päätös, eiku tonne ylös on mentävä, se on Trattberg...

...totta aluks mentiin alamäkee...

...mut sit iski totuus vasten kasvoja. Seuraavat seittemän kilsaa tuli oleen pelkkää YLÄMÄKEE, ja 700 korkeusmetrii tarkottaa 10% nousuu ja mä tiedän tasantarkkaa mitä se tarkottaa, lämpöasteitakin on jo 22.
...sain kuitenkin hyviä tekosyitä sillontällön pysähtyy, ku piti ottaa kuvia..
...ja valehtelisin jos sanoisin ettenkö olis näitä maisemia kauemminki ihaillu...
...totuus oli kuitenkin ankara, perille ei pääse jollei polje...

...ja kieli keskellä suuta....
...alas on pitkä matka.

Seewaldsee lintuperspektiivist.

...360 asteen näköala tasanne 1500 m korkeudes...
...toisella puolella loistaa Gosaukamm...
...ja toisella puolen Trattbergalm...
....tässä päivän nopein lasku 71,32 km/h. Alastullessa tiedostin jo sen tosiasian, että päästääkseen täältä pois pitää myös ajaa tämä mäki toiseen suuntaan.

...läpi almin...

Alm on vuoristo niitty karjarakennuksineen, jonne karja tuodaan kesäajaksi. Tyypillistä on myös se että siellä toimii pienimuotoista ravitsemustoimintaa.

...ja tietysti meikä valitsi sen kauimmaisen paikan, että sai vielä muutaman kilometrin mittariin...ja pienen alamäen...
...joka oli jostain kumman syystä takasin mentäes muuttunu YLÄMÄEKS...
 ...tien päässä odotti Moosangerlalm-hutte ja kylmä olut ja tukeva ateria...


Täs vaihees oli takana reilut 53 kilsaa ja korkeusmetrejä 1402 ja neljä mukavaa tuntia satulas. Päivän korkein nyppylä oli tänään 1538 metris.

Muutaman nousun (yht 438 korkeusmetrii) ja laskun (josta yks 4,5km ja toinen 7km) kautta 14 kilsaa kotiin hyvin ansaittuun suihkuun. 

Alkusanat

Mul oli eilen synttärit, niin se vaan eläkepäivät lähestyy...
Tuli sen verran syötyy kakkuu tai itseasiassa jätskii et loppupäivä oli pelkkää kärsimystä, mutta onneks parin skumppan jälkeen tuntu jo paremmalta.
Aamun varhaisina tunteina viris tää ajatus et jos rupeis kerään näitä fillari juttuja itelle kirjoihin ja kansiin (ainaski niin sanottiin ennen). Ja eikä se ny haittaa jos niitä vaik joku toinenki lukis.
Täs pieni yhteenveto niille jotka ei mua tunne:
Oon alle eläkeikäne suomalainen, en sano sen tarkemmi mistä, kun kaikkihan vihaa Turkulaisii. Asunut tääl Itävallassa viit vail kakskyt vuotta. Asumuseron myötä käteen jäi vaan ikäloppu fillari. Siitä alko aikamoinen rumba pitkin täkäläisii maisemii. Eihän siin ollut enää edes jarrui, mutta ku noin vaihteet yks kerrallaan anto periks, niin eteen tuli uuden osto. Emmä yleensä mainosta mut päädyin Cannondaleen ja se on hyvä, ja kun mä sanon hyvä niin se on hyvä. Nysse on seurannu mua jo vuodenpäivät, ja kaikkien kilometrien jälkeen siit on menny vaan pari kertaa kumi ja kerran ketjut.

T:Bruno