perjantai 28. marraskuuta 2014

Tiä viä

Mitä me fillarin kans nähtiin ja koettiin, eli kuvaus Kambodžan tiestöstä ja vähä sen viärest.

...jo leveydestäki huomaa et tää on se pääkaupungista Phnom Penhistä pohjoseen lähtevä pääväylä...

...jonka jälkeen se muuttuki tavalliseks maantiäks...


...sit tiä vaan kutistu...

...kunnes meni jo palmujen pujotteluks...

...kunnes tultiin taas kylille, Damnakiin...




...koht tiä muuttu nii dramaattisesti et hetken luulin jo olevani euroopas...

Ja sit saavuttiinki Kampong Chamiin, päivä pulkas ja vaihtelevat ekat 110 kilsaa kasas.

Päivä kaks kevyesti, ekaks...

...ylitetään Mekong joki ensmäistä sen yli rakennettuu siltaa pitki...


...matkalla tuli taas muutos huonompaan...sadekausi ei oo viäl iha loppunu....


...vähä ajeluu Chubin kumipuu plantaasil...

...jonka jälkee viäl tunnettuu bambu siltaa pitki Koh Penin saarel...silta rakennetaan joka vuos sadekauden jälkeen uudelleen, ja sitäpitki ajetaan kuorma-autoillaki!!!...


...komiast vaan kylän raittii...

...ja vähä kaposempaa baanaa...

...täälläki joskus toi liikenne vetää tiät urille...


...näähä kyhää bambust mitä vaan, tääki viritys jatkuu mutkan takan viäl viiskytmetrii...

...ja takas Kampong Chamis...päivän ympyrä 70 kilsaa, mukava välipäivä...

...aamust taas kohti pohjost, Mekonginrantaa...

...rantabulevardii pitki Stueng Trangis...

...ja taas punast helvettii, suunta edelleen pohjone...

...siltoi koristaa usein Naga, monipäinen kärmes, ylikulkujen valtias...

...joskus sitte taas ei, sillat on tääl aina yllätyksii täynnä...

...joskus polutki, niinku tää, on vaan kadonnu Mekongiin...

...puhumattakaan maanteis...Mekongil on iso nälkä ku puhutaan sadekaudest...



...löytyy täält viäl ainaski yks kunnon paatti joen ylitykseen, tosi ylläri...

Kolmas päivä pulkas, Kratie ja 120 kilsaa lisää...

Neljäs päivä, löysät 60 kilsaa, ekaa kertaa itärantaa pitki...


...tiäki ok...

...Koh Rougniv saarelle...täälei oo viäl koskaan nähty autoi...Mekongin suurin saari...


Seuraava päivä totaaline lepopäivä ainoostaan vähä ympäristöö tutkien 40 km...

Päivä kuus: pusketaan saaren pohjoispäähän, tunnettu niitten harvojen keskuudes, jotka on viittiny lähtee tänne, vihreenä helvettinä...polkuja ristiin rastiin...ei karttoi, vaan kompassi suunnas, kuuma ja kostee eikä tietooka juotavast...kuulostaa kivalt...

Onneks tätä on vaan 50 kilsaa...


...aluks viäl menettelee, ollaan viäl ihmisten ilmoil...


...siit vaan karja-aitauksest läpi...erämaaha...

...joku on tääl joskus kulkenu...

...tääläki...


...ain vaa vähenee...


...kunnes...


just tätänäi...


...pahinta kuiteski on tää hieno hiekka, ei siin pysty polkeen, just työntämine onnistuu...



Onnistuttiin!!! Ja viides tunnis...
sit viäl paatil vastarannal...

..ja punast...

...ja mustaa...

...pitki tarvittavat 60 kilsaa Stung Trengiin...


Seuraavana aamuna...

...taas sillan yli länsrannal..

...tääl viidakos ei turhii mutkii tarvinnu tehä...

...onneks nää huotikset oli edes kahenkymmene kilsan välein...

...ja viäl yks silta ja ollaan...


...Preah Rumkelin kylän raitilla, mun koto seuraavat kaks päivää...


Reissun kuumin päivä yli 80 km ilman varjon varjoo...

Nyt ollaan niin pohjoses et vastaranta (ja saaret välis) kuuluu jo Laosiin. Matkan päätavote tuli sit saavutettu, eli ajettuu Mekongin rantaa Phnom Penhistä Laosin rajal

Seuraavana päivänä kevyt välipäivä ajelu...


...pika pikaa...

...Kompong Sralaoon...

...ja takas...



Verryttelyl mittaa 70 km...

Aamul taas liikkeel...

...kohti vastarantaa, alajuoksuun...


...siin näkyy jo  Kambodzan ja Laosin raja-asemat...


...tiä Siem Pangiin, jos joku tunnetaan nimellä Bumpy Road...ei nimittäin löytyny yhtään tasast kohtaa...


...matkaa takana 55 kilsaa...kartan mukaan Siem Pangista maantietä vaan 50 km Voen Saihin...joten päätin jatkaa matkaa


...muutako Tonle Kongin yli...

...vastarannalta alko sitte tarina nimeltä Nationalroad 301...aattelin et alku aina hankalaa...

...rupes jo vähä ihmetyttää...

...sit se oli selvää...

...nationalroad 301 on ollu olemas...

...ehkä ennen Vietnaminsotaa...

...ja siitähän on aikaa...

...välil oli toivoo paremmast...

...ja toisinaan sitten taas ei...

...onneks isoimmas joes oli kuljetus, ettei nyt ihan uimal tarvinnu mennä...

...täsä vaihees oli selvää et perille ei tultas tänää...

...rupes olee jo tossukki märät...


...tilanne oli selviö, matkaa takana 30 km edes 20 km, lähin asutus oli 10 km sitte, ei tääl ookko viidakkoo...päivänvaloo viäl puolituntii...eiku kattoon mihin pistäs pitkäkseen...


...mut löytyhä se paikka vime tingas...

...ja aamu-usvas eteenpäin...

...tää mutakylpy ei kyllä naurattanu, ku jälkikäteen...


...tulipaha fillari pestyy....

...sit yllättäen tiä parani...

...tultii ihmisten ilmoil Voen Saihi...


...nationalroad 301, 50 km ja 7 tuntii...

...tääl oli jo vähä enemmä liikennet...yli Tonle Sanin...

...tuttuu punast kohti  Banlungii... 35 km...

...vihroi peril...


...seuraavana päivänä viäl kevyt lenkki...Lumphatiin ja takas.70 km...

...mennes läpi riisi peltoje...


...miten V*tus tää on mahollist?...

...ei hätä nii suuri, ku äkkii oli kyhätty uusi...

...ja maantiet takas...


...Eli tiivistettynä yhestoist päiväs n.870 kilsaa vaihtelevas maastos...


Mukavaa olla lomalla...

T:Bruno